Urheilufysio Toni Vainikainen

Kuka minä olen?

Olen innostuja, utelias, sosiaalinen, urheilullinen ja vaikka mitä muuta. Olen aina ollut liikunnallinen lapsesta saakka ja rakastanut liikunnan tuomaa tunnetta. En ole koskaan ollut erityisen lahjakas missään asiassa vaan joutunut tekemään kovasti töitä pärjäämisen eteen. Minulla ei ole edes ollut vakavempia urheiluvammoja, joista olin joskus jopa kateellinen pelikavereille. Muutamia pahempia nilkan pyörähdyksiä, rasitusvaivoja ja todella paha ylikunto, mutta ne eivät olleet mielestsäni "oikeita" urheiluvammoja. Oma lajini oli nuorena jääkiekko ja sen jälkeen pitkälle aikuisikään salibandy. 

Kohti fysioterapiaa

Tarinani kohti fysioterapiaa alkoi vuonna 2010, kun olin varastotöissä salibandyn pelaamisen ohella. Aloin tuskailla, kun ikätovereilla oli selkeät suunnitelmat, hyvät opiskelupaikat ja osalla hyväpalkkainen työ. Äitini näki lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin opiskelemaan liikunnanohjauksen peruskoulutukseen ja sanoi, että "tuo voisi olla sinun juttusi". Hetken aikaa mietittyäni ja varastotöihin kyllästyneenä otin haasteen vastaan hakeakseni kyseisiin opintoihin. Tämän jälkeen kaikki muuttui. Ei ollut enää tylsiä ja jopa aivottomiksi kutsumiani varastotöitä vaan minulle aukesi aivan uusi maailma. Ensimmäiset tunnit anatomian ja fysiologian tunneilla fiilis oli erinomainen. Anatomian opiskelu oli helppoa, koska motivaatio oppimiseen tuli niin syvältä sisältä. Vuosi meni nopeasti ja sen jälkeen siirryin urheiluhierojan opintoihin, mikä lisäsi entisestään nälkää uuden oppimiseen. En tosin tiedä vieläkään mikä sammuttaisi tämän jatkuvan tiedonnälän ja uteliaisuuden. En päässyt suorilta opiskelemaan fysioterapiaa hierojaksi valmistumisen jälkeen, mikä harmitti aika paljon. Muutin Helsinkiin ja pääsin salibandyseuralle töihin sekä oppisopimuksella opiskelemaan liikuntaneuvojaksi. Pääsin toimimaan samaan aikaan myös miesten salibandymaajoukkueen huollossa. Tällöin viimeistään tajusin mistä olen todella kiinnostunut, Fysioterapiasta! Sain vihdoin vajaa kaksi vuotta Helsingissä asumisen jälkeen opiskelupaikan kotikaupungistani Joensuusta. Kolmen vuoden opiskelu meni erittäin nopeasti ja toteutin opinnot nopeaan tahtiin, koska motivaationi töihin pääsemiseen oli kova. Kaikki nämä vuodet minulla on ollut selkeä visio mihin minä pyrin. Saan tehdä töitä joka tuntuu innostavalle ja samaan aikaan haastavalle. Myös jatkuvasti saa kamppailla oman epävarmuuden kanssa ja opetella sietämään sitä. En tosin ikinä uskonut, että minusta tulisi yrittäjä. Ajattelin aina, että 8-16 työ sopii mulle ja sitten ei tarvitse ajatella loppupäivänä työjuttuja. Ajatukset tästä muuttuivat pikaisesti valmistumisen jälkeen.  

Tänä päivänä osaan myös kyseenalaistaa omia ajatuksiani ja uutta tietoa mitä tulee joka puolelta. Edelleen innostun uuden oppimisesta ja oivaltamisesta sekä varsinkin siitä, kun olen saanut autettua ihmisiä parempaan kuntoon tai oivaltamaan uusia asioita. Usein tuntuukin, että vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen mitä haluaisi tehdä. 

Yrittäjyys on tuonut matkalla erilaisia tilanteita mihin en uskonut ikinä pääseväni. Olen tutustunut mahtaviin kollegoihin, olen tuonut omaa osaamistani esille somessa, olen saavuttanut SM-hopeaa fysioterapeuttina ja olen joutunut tekemään veroilmoituksia. 

En vaihtaisi päivääkään pois. Kiva, kun jaksoit lukea loppuun saakka. Mukavaa viikon jatkoa. - Toni

Kuva: Olli Laukkanen

Yhteydenotot: tovainikainen@gmail.com

Instagram: https://www.instagram.com/urheilufysio_tonivainikainen/